Rapakon takaa!: Ajatuksia ajasta?

Tiedan, etta olen yli kuukauden jaljessa paivityksieni kanssa, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa hieman taman hetkisia ajatuksia..

Aika..

Aika kuluu ihan hurjaa vauhtia ja joka viikonloppu huomaan kadottaneeni viikon jonnekkin, enka oikein tieda mihin se meni? Tuttua?

Lueskelin huvikseni ekoja postauksiani vaihdon tiimoilta ja ihan nauroin kun huomasin otsikon "(JO) kaksi viikkoa?!"

Haha! 2 viikkoa kulunut! :DDD Ei se ole viela mittaan... :DD

Sitten tajusin, ettei mulla ole enaa jaljella kuin reilut kaks viikkoa... Tai no oikeestaan kolme, mutta miten ihmeessa yli 9 kuukautta kului niin nopeasti?

Tulevana lauantaina on Brysonin 7v synttarijuhlat ja mennaan johonkin cooliin rullaluisttelu paikkaan, (mitenkohan kay, kun en muistaakseni osaa jarruttaa.... :DD) sit sunnuntaina oon vapaaehtoistyontekijana kirkolla hoitamassa vauvoja aamusta ja sit ite meen kattomaan/kuuntelemaan worshippia ja sit varmaan illalla on Dylanin baseball peli tai ainakin treenit..

Sit alkaakin jo uus viikko, ja ens viikolla alkaa kokeiden teko.. Sit on taas viikonloppu ja perjantaina mennaan Brysonin partion kanssa kattomaan ilmeisesti jotain ammattilais baseball ottelua ja retkeillaan jossain puistossa, josta lauantaina heraan sitten 18 vuotiaana! HUI! ja sit Dylanin baseball peleja katsomaan.

Sunnuntaina kirkko ja varmaan lisaa baseballia..

Ja taas alkaa uusi viikko. Viimeiset kokeet, valmistumis juhla, jossa minakin saan kavella violetti kaapu paalla ja neliohattu paassa.

(ompas hassua kun kirjotan koulun koneella, eika tassa ole aata tai oota pisteilla... :DD)

Sitten alkaakin siis kesaloma ja ensimmainen kouluton paiva on 13.6.!

Eka viikko varmaan menee ihan vaa kotosalla/perheen ja baseballin parissa. Sunnuntaina on taas vauvojen vahtimista kirkolla ja sit sanan kuulemista.

Alkaa viimeinen viikko...

En oo oikeesti tehny mitaan suunnitelmia kesalomalle, joten paivat tayttyy varmaan aikalailla paiva kerrallaan! Ja olin sitten perheen tai kavereiden kanssa, niin varmasti nautin joka hetkesta! (:

Huhhuh.. On jotenkin vaikee ajatella miten aika vaan kuluu ja kuluu ja kuluu ja kuluu...

....mutta sitten se ei kuitenkaan kulu ollenkaan...

...ja toisaalta se menee niin nopeesti, etten pysy mukana...

Niinkuin veljeni kaveri kerran sanoi: "Ei maailmasta aika lopu kesken!"

Tykkaan tuosta sanonnasta, mutta silti tuntuu kokoajan, etta The End Is Near ja etta pitais tehda kokoajan jotain erityista, mutten ees tieda mita...

Jotenkin ihan kauhean haikea olo.

Voin sanoa, etta tulee kylla iso itku, kun lentokentalla pitaa sanoa heipat mun toiselle kodille ja perheelle, jonka seuraavasta tapaamiskerrasta ei ole mitaan tietoa, mutta samalla saan hymyillen matkata kohti vanhaa kunnon omaa lapsuuden kotia ja biologista perhetta ja sukulaisia, kotiseutua ja ystavia <3

Kolme viikkoa? Huhhuh...

Pitais varmaan alkaa tutkia, etta minkalainen matkalaukku mun kannattais ostaa, kun ei yks riita kuskaamaan kaikkee mita haluan mukaan.. Mutten haluais viela miettia pakkausta ja lahtoa...

Sillon kun lahdin Suomesta tanne, niin tiesin, etta oon tulossa takas kotiin, eika se lahto tuntunu yhtaan niin pahalta.. En ma sita sillonkaan halunnu ajatella vaan nauttia vaan ihmisten seurasta ja kesasta ja kaikesta, mutta nyt kun tietaa, ettei naa enaa naita kasvoja tai maisemia tai haistaa naita tuoksuja tai tunne naita kokolattiamatto-lattioita jalkojen alla sen jalkeen kun lahden, koska moni muuttaa yliopistojen perassa ja muutenkin on niin kauheen kallista matkustaa tanne, etta vaikka saastaisin mun ihan kaikki rahat, niin mulla ei vaan oo yksinkertasesti varaa lentaa tanne joka vuos tai joka toinen vuos tai ehka ees kerran 5 vuodessa.... Who knows...

On se jotenkin eri..