Vika vuorokausi Suomessa alkaa ihan näillä näppäimillä...
Laukut muutamaa paperia vaille valmiit autoon lastattavaksi.
Suurin osa läheisistä heipatettu (sillä nämähän eivät ole hyvästit!) .
Vikan päivän suunnitelmat tehty.
Itkut itketty, naurut naurettu.
Fiilikset? Kuin minä tahansa päivänä, no, ehkä hieman uupunut, mutta raukea, hyvän unen ja halauksen tarpeessa, mutta kuitenkin hyvillä ja luottavaisin mielin!
Oon vaan niin kiitolline siitä kaikesta mitä mulla nyt on! Perheestä, ihmissuhteista, kaikesta rakkaudesta joka mun jokaisessa päivässä on, hyvistä ja huonoista hetkistä, onnistumisista ja epäonnistumisista, kaikesta siitä joka on tehny musta just tällasen, joka on maalannu mun taluani.
Mä oon pahoillani siitä, etten henkilökohtaisesti ehtiny näkemään kaikkia mulle tärkeitä ihmisiä ennen mun lähtöö, mutta te ootte kaikki silti mun muistoissa ja mielessä, vaikka oisin maailman toisella puolen.
Musta on ihana ajatella, ettei mun tarvii olla teistä huolissani, koska Jumala kyllä pitää teistä huolta, eikä teidänkään tarvii huolia, koska en mäkään ole yksin. (:
Pitäkää hauskaa, huoli toisistanne ja itsestänne, tavotelkaa unelmia ja kohdatkaa haasteita!
Kaikille teille: nauttikaa elämästä!
-V
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti